Se on yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä kuuroista ihmisistä, ja se vaikuttaa loogiselta: koska viittomat välittyvät eleiden kautta, niiden pitäisi olla ymmärrettäviä kaikkialla. Joten onko viittomakieli universaali?
Ei, se ei ole. Maailmassa on yli 300 erilaista viittomakieltä, joilla jokaisella on oma sanastonsa, kielioppinsa ja historiansa.
Tämä monimuotoisuus yllättää, mutta se on helppo selittää. Viittomakielet eivät ole keksittyjä koodeja puhutun kielen kirjoittamiseen. Ne ovat luonnollisia kieliä, jotka ovat syntyneet spontaanisti kuurojen yhteisöissä ja kehittyneet aivan kuten puhutut kielet: kontaktin, eristyksen ja sukupolvien välisen siirron kautta.
Yksi asia on syytä korostaa, koska se on vastoin intuitiota. Kaksi maata, jotka jakavat saman puhutun kielen, voivat omata radikaalisti erilaiset viittomakielet. Toisaalta kaksi maantieteellisesti kaukana olevaa viittomakieltä voivat olla hyvin samankaltaisia, jos niillä on yhteinen historiallinen alkuperä.
Viittomakielten sukulaisuus seuraa siis omaa sukupuuta, joka ei liity puhuttujen kielten sukupuuhun.
Toinen huomionarvoinen seikka on, että on olemassa kansainvälinen järjestelmä, jota käytetään eri maiden viittojien välisissä tapaamisissa. Mutta se ei ole itsenäinen kieli: se on kontaktirekisteri, rajallinen ja opittu oman äidinkielen lisäksi.
Lopuksi, jopa yhden maan sisällä on olemassa alueellisia variantteja, aivan kuten aksentit ja paikalliset ilmaisut puhutussa kielessä.
Tässä artikkelissa selitämme, miksi viittomakielet eivät ole universaaleja ja mitä se tarkoittaa.
Kuinka monta viittomakieltä maailmassa on?
Niitä on yli 300, ja tämä luku on edelleen aliarvioitu, koska joitakin ei ole vielä dokumentoitu. Tässä ovat tärkeimmät.
ASL, amerikkalainen viittomakieli, jota käytetään Yhdysvalloissa ja englanninkielisessä Kanadassa
LSF, ranskalainen viittomakieli
BSL, brittiläinen viittomakieli
Auslan, australialainen viittomakieli
DGS, saksalainen viittomakieli
LIS, italialainen viittomakieli
LSE, espanjalainen viittomakieli
CSL, kiinalainen viittomakieli
JSL, japanilainen viittomakieli
ISL, indo-pakistanilainen viittomakieli, yksi maailman puhutuimmista
Libras, brasilialainen viittomakieli
RSL, venäläinen viittomakieli
LSM, meksikolainen viittomakieli
NGT, hollantilainen viittomakieli
SSL, ruotsalainen viittomakieli
Näiden kielten joukossa vertailu ASL:n ja BSL:n välillä havainnollistaa täydellisesti, miksi universaaliutta ei ole. Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta jakavat englannin kielen, mutta niiden viittomakielet ovat keskenään käsittämättömiä.
ASL:ssä viitotaan yhdellä kädellä, BSL käyttää molempia. Niiden sanasto eroaa syvästi, ja amerikkalainen viittoja ei ymmärrä spontaanisti brittiläistä viittojaa.
Toisaalta ASL ja LSF ovat todellisuudessa lähellä toisiaan maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta. Syynä on historiallinen: amerikkalainen viittomakieli rakentui ranskalaisen kielen pohjalta 1800-luvun alussa, kun ranskalainen kuuro opettaja osallistui ensimmäisen kuurojen koulun perustamiseen Yhdysvalloissa.
Tämä sukulaisuus osoittaa, että viittomakielet seuraavat omaa sukupuuta, joka on täysin riippumaton puhuttujen kielten sukupuusta.
Viimeinen huomio tästä laskennasta. Joissakin maissa on useita viittomakieliä alueellaan, ja toiset jakavat saman. Belgia käyttää kahta, Intia ja Pakistan jakavat laajalti saman.
Tarkkaa lukumäärää on siis vaikea määrittää, koska kielitieteellinen dokumentointi etenee edelleen.
Miksi viittomakielet ovat erilaisia?
Vastaus perustuu todellisuuteen, jota monet eivät tiedä: viittomakieliä ei ole keksitty. Ne ovat syntyneet luonnollisesti kuurojen yhteisöissä, aivan kuten puhutut kielet.
Tämä alkuperä selittää kaiken muun.
Joka paikassa, missä kuurot ihmiset ovat kokoontuneet pysyvästi, on spontaanisti syntynyt kieli vastaamaan heidän kommunikointitarpeeseensa. Nämä syntymät ovat tapahtuneet itsenäisesti toisistaan, eri mantereilla ja eri aikoina.
Ei siis ole mitään syytä, miksi viittomat muistuttaisivat toisiaan, aivan kuten ranskan sanat eivät muistuta japanin sanoja.
Kolme tekijää on sitten muokannut tätä monimuotoisuutta.
Ensinnäkin maantieteellinen eristyneisyys. Kuurojen yhteisöt ovat pitkään eläneet ilman kansainvälistä kontaktia, mikä on antanut kullekin kielelle mahdollisuuden kehittyä erikseen sukupolvien ajan.
Seuraavaksi kuurojen koulut, jotka ovat olleet ratkaisevassa roolissa. Jokainen laitos on ollut keskus, jossa kieli on vakiintunut ja siirtynyt eteenpäin. Viittomakielten sukulaisuudet seuraavat usein näiden laitosten historiallisia suhteita.
Lopuksi paikallinen kulttuuri. Viittomat heijastavat kunkin yhteiskunnan omia todellisuuksia: tavanomaisia eleitä, kulttuurisia viittauksia, arkipäivän esineitä, tapoja nimetä perhesuhteita.
Yksi asia on syytä selventää. Viittomakielet eivät ole puhuttujen kielten eleellisiä käännöksiä. Niillä on oma kielioppinsa, joka on usein hyvin kaukana saman maan puhutun kielen kieliopista.
Juuri tästä syystä kaksi maata, jotka jakavat puhutun kielen, voivat omata täysin erilliset viittomakielet.
Onko olemassa kansainvälistä viittomakieltä?
Kyllä, mutta se ei ole itsenäinen kieli. Kyseessä on kontaktijärjestelmä nimeltä International Sign, jota käytetään eri maiden viittojien välisissä tapaamisissa.
Ero on ymmärrettävä, koska se muuttaa kaiken.
Kielellä on vakaa kielioppi, vakiintunut sanasto ja äidinkielenään puhuvat, jotka oppivat sen lapsuudessa. International Sign ei täytä mitään näistä kolmesta kriteeristä.
Sen sanasto on rajallinen ja vaihtelee osallistujien mukaan. Sen kielioppi vaihtelee, jokainen viittoja mukauttaa sen omasta kielestään. Ja kukaan ei opi sitä äidinkielenään, koska se opitaan aina kansallisen viittomakielen lisäksi.
Sen toiminta perustuu suurelta osin ikonisuuteen, eli viittomiin, joiden muoto viittaa suoraan merkitykseen. Viittojat yhdistävät siihen kuvailevia eleitä, mimiikkaa ja lainauksia omista kielistään.
Sen käyttö keskittyy tiettyihin konteksteihin: kansainvälisiin kongresseihin, urheilutapahtumiin kuten Deaflympicsiin, edustavien järjestöjen kokouksiin ja epävirallisiin tapaamisiin kuurojen matkailijoiden kesken.
Rakenteellinen rajoitus on syytä asettaa. International Sign toimii hyvin konkreettisissa ja tosiasiallisissa vaihdoissa, mutta paljon vähemmän abstrakteissa, teknisissä tai vivahteikkaissa keskusteluissa. Sen ilmaisukyky on huomattavasti alhaisempi kuin täydellisen kielen.
Yksi asia usein yllättää. International Sign on vahvasti länsimaisten viittomakielten vaikutuksen alainen, mikä asettaa epäedulliseen asemaan muiden alueiden viittojat ja on säännöllisesti esitetty kritiikki kuurojen yhteisössä.
Se ei siis ole universaali ratkaisu, vaan epätäydellinen kontaktityökalu.
Vaihtelevatko viittomakielet myös maan sisällä?
Kyllä, ja nämä vaihtelut ovat yhtä merkittäviä kuin puhuttujen kielten aksentit ja alueelliset ilmaisut.
Sama käsite voidaan viittoa eri tavoin kaupungista toiseen, ja näitä eroja kutsutaan alueellisiksi varianteiksi.
Ne koskevat pääasiassa yleistä sanastoa. Värien nimet, viikonpäivät, ruoat, etunimet ja koulusanasto ovat eniten vaihtelevia. Kielioppi pysyy kuitenkin vakaana koko alueella, mikä säilyttää keskinäisen ymmärrettävyyden.
Kolme tekijää selittää tämän sisäisen monimuotoisuuden.
Ensinnäkin kuurojen koulut, ja tämä on historiallinen päätekijä. Jokainen laitos on ollut kielellinen keskus, jossa viittomat ovat vakiintuneet paikallisesti ennen leviämistään ympäröivälle alueelle.
Seuraavaksi sukupolvet. Vanhemmat ja nuoremmat viittojat eivät aina käytä samoja viittomia, erityisesti nopeasti kehittyvässä teknologisessa tai sosiaalisessa sanastossa.
Lopuksi paikalliset yhteisöt, joista jokainen kehittää omia käytäntöjään ja ilmauksiaan.
Yksi rauhoittava asia oppijoille: nämä variantit eivät muodosta estettä. Viittojat mukautuvat luonnollisesti, pyytävät tarkennusta, kun viittoma on heille tuntematon, ja ymmärtävät kontekstin vaivatta.
Tämä joustavuus on osa kielen normaalia toimintaa.
Yksi käytännön seuraus on kuitenkin syytä tietää. Jos opit ja huomaat, että viittoma eroaa siitä, mitä sinulle on opetettu, älä korjaa keskustelukumppaniasi. Tarkkaile mieluummin ympärilläsi olevia käytäntöjä ja mukauta itseäsi, kuten tekisit kohdatessasi alueellisen aksentin.
