Aloittelijat etenevät usein hitaammin kuin pitäisi, ja harvoin työn puutteen vuoksi. Joten mitkä virheet kannattaa välttää, kun opettelee suomalaista viittomakieltä?

Aloitetaan periaatteesta, joka selittää suurimman osan virheistä.

Viittomakieli ei ole puhuttu kieli, joka on muutettu eleiksi. Se on täydellinen visuaalinen kieli, jolla on oma kielioppinsa, järjestyksensä ja tilan käyttösääntönsä.

Monet virheet johtuvat tästä: sovelletaan puhutun kielen refleksit järjestelmään, joka ei noudata samaa logiikkaa.

Viisi virhettä toistuu jatkuvasti.

Keskittyminen vain käsiin, vaikka kasvojen ilmeillä on kieliopillinen merkitys ja niiden puuttuminen tekee lausunnosta käsittämättömän.

Viittominen oman puhutun kielen järjestyksessä, sana sanalta, mikä tuottaa lauseita, joita yksikään viittoja ei rakentaisi.

Yksittäisten viittomien opettelu ilman, että niitä koskaan yhdistetään lauseiksi, mikä antaa sanaston, jota ei voi käyttää keskustelussa.

Konfiguraatioiden tarkkuuden laiminlyönti, korvaamalla se laajemmalla eleellä. Vaikutus on päinvastainen.

Yksin oppiminen ilman todellista harjoittelua kuurojen kanssa, mikä on ainoa tapa siirtyä tunnistamisesta ymmärtämiseen.

Yksi asia on syytä huomioida heti alussa, koska se lievittää usein esiintyvää ahdistusta. Tulet tekemään virheitä, se on oppimisen mekanismi, ja kuurojen yhteisö yleensä ottaa aloittelijat vastaan ystävällisesti.

Kallein virhe on olla uskaltamatta viittoa.

Oppiaksesi videodemonstratioiden avulla, sovellus Anna : Sign Language, joka on saatavilla osoitteessa annasignlanguage.com, opastaa aloittelijoita askel askeleelta.

Tässä artikkelissa käsittelemme jokaista virhettä yksityiskohtaisesti.

Keskittyminen vain käsiin

Tämä on yleisin ja kallein virhe, koska se vaikuttaa loogiselta. Opetellaan viittomia, viittomat tehdään käsillä, joten katsotaan käsiä.

Ongelma on, että viittomakieli käyttää neljää kanavaa samanaikaisesti, ja kädet ovat vain yksi niistä.

Kasvojen ilmeillä on kieliopillinen merkitys, ei tunteellinen. Kohotetut kulmakarvat merkitsevät kysymystä, kurtistetut kulmakarvat avointa kysymystä, pään nyökkäys vahvistaa, sivuttaisliike kieltää.

Kysymyksen viittominen neutraaleilla kasvoilla tuottaa väitteen, riippumatta käsiesi oikeellisuudesta.

Kehon suunta osoittaa, kuka puhuu ja kenelle. Kun kerrot kahden henkilön puheista, käännyt hieman kummankin kohdalla, mikä korvaa puhutun kielen lainausmerkit ja lisäykset.

Katse ohjaa huomiota ja luo viittauksen. Katsomalla tilan kohtaa, johon olet sijoittanut henkilön, viittaat häneen ilman, että nimeät häntä uudelleen.

Tällä virheellä on kaksi konkreettista seurausta.

Tuotannossa lausuntosi ymmärretään epätarkasti. Keskustelukumppanisi rekonstruoi merkityksen kontekstin perusteella sen sijaan, mitä todella ilmaiset.

Ymmärtämisessä menetät olennaisen. Keskustelukumppanisi käsiin tuijottaminen saa sinut menettämään hänen kasvojensa merkit, jotka usein muuttavat koko lauseen merkityksen.

Korjaus on vastoin intuitiota ja vaatii todellista ponnistelua. Katso kasvoja, ei käsiä.

Sivunäkö havaitsee viittomat erittäin tehokkaasti, paljon paremmin kuin voisi kuvitella. Kokeneet viittojat toimivat näin luonnostaan.

Hyödyllinen harjoitus: kuvaa itseäsi. Huomaat todennäköisesti jäykät kasvot, vaikka luulit olevasi ilmeikäs.

Viittominen oman puhutun kielen järjestyksessä

Tämä virhe tuottaa lauseita, joita yksikään syntyperäinen viittoja ei rakentaisi, ja se on lähes väistämätön alussa.

Refleksi on luonnollinen: ajattelet lausetta omalla kielelläsi, etsit jokaisen sanan viittoman, yhdistät ne järjestyksessä. Tuloksena on sana sanalta eleiksi muutettu lause.

Kaksi syytä selittää, miksi tämä ei toimi.

Ensimmäinen liittyy rakenteeseen. Viittomakielet järjestävät yleensä tiedon asettamalla ensin kehyksen, sitten toiminnan. Paikka ja aika tulevat ensin, muu seuraa.

Tämä logiikka tulee visuaalisesta kanavasta: asetetaan näyttämö ennen kuin siellä tapahtuu jotain, aivan kuten kamera rajaa ennen kuvaamista.

Toinen liittyy sanoihin, joille ei ole vastinetta. Artikkelit, prepositiot, olotilan verbit ja taivutukset eivät usein ole olemassa viittomina, koska niiden kantama tieto ilmaistaan toisin.

Niiden kääntäminen tuottaa häiritseviä eleitä, jotka sekoittavat lausuntosi.

Kolme mekanismia korvaavat sen, mitä puhutussa kielessäsi ilmaistaan sanoilla.

Tila sijoittaa elementit. Sijoitat henkilön oikealle, paikan vasemmalle, ja viittaat niihin sitten yksinkertaisella katseella tai osoituksella.

Liike kantaa näiden elementtien välisen suhteen, korvaten monia prepositioita.

Kasvojen ilme muokkaa lausunnon intensiteettiä, ajallisuutta ja luonnetta.

Korjaus vaatii enemmän tapojen muutosta kuin muistiponnistusta. Ajattele kuvina ennen viittomista, kysyen itseltäsi, mitä näyttäisit mieluummin kuin mitä sanoisit.

Altistuminen syntyperäisille viittojille on tehokkain tapa omaksua tämä rakenne.

Yksittäisten viittomien opettelu ilman niiden yhdistämistä

Tämä virhe antaa illuusion edistymisestä, vaikka keskustelu on mahdotonta.

Mekanismi on tuttu. Keräät sanastoa, tunnet kaksisataa viittomaa, mutta et pysty pitämään kolmea lausetta kuuron henkilön kanssa.

Kaksi syytä selittää tämän eron.

Ensimmäinen liittyy muistin luonteeseen. Yksin opittu viittoma tallentuu passiivisena tietona, jonka tunnistat ilman, että voit tuottaa sitä. Sama viittoma opittuna lauseessa tulee aktiiviseksi, koska se liittyy käyttöyhteyteen.

Se on täsmälleen ero ymmärtää vieras sana lukemalla ja osata käyttää sitä spontaanisti.

Toinen liittyy viittomien väliseen siirtymään. Viitottu lause ei ole erillisten viittomien sarja: kädet siirtyvät viittomasta toiseen, ja tämä siirtymä on osa tuotantoa.

Viittoman oppiminen viittomalta jättää sinut ilman sujuvuutta, pysähdyksillä jokaisen elementin välillä, mikä tekee lausunnostasi vaikeasti seurattavan.

Kolme korjausta sovelletaan heti alusta alkaen.

Opettele lyhyitä lauseita mieluummin kuin sanoja. Jopa kolme peräkkäistä viittomaa on parempi kuin yksi erillinen viittoma.

Ryhmittele teemoittain mieluummin kuin aakkosjärjestyksessä. Saman kentän viittomat jakavat usein rakenteellisen logiikan, ja niiden oppiminen yhdessä jakaa muistamisen vaivan.

Viito ääneen, eli tuottamalla eleen todella sen katsomisen sijaan. Liikkeen muisti rakentuu liikkumalla.

Tehokas harjoitus: ota viisi viittomaa ja muodosta kymmenen erilaista lausetta niiden kanssa. Muistat enemmän kuin oppimalla viisikymmentä erillistä viittomaa.

Konfiguraatioiden tarkkuuden laiminlyönti

Aloittelijat kompensoivat järjestään epätarkkuuttaan laajuudella. Saavutettu vaikutus on päinvastainen kuin tavoiteltu.

Konfiguraatio tarkoittaa käden tarkkaa muotoa: sormet ojennettuina tai taivutettuina, erillään tai yhdessä, peukalo ulkona tai sisällä.

Se on yksi parametreista, jotka erottavat yhden viittoman toisesta, samoin kuin sijainti, liike ja suunta.

Kaksi viittomaa, jotka jakavat kaiken paitsi konfiguraation, ovat kaksi eri viittomaa, aivan kuten kaksi sanaa, jotka eroavat vain yhdellä kirjaimella.

Kolme epätarkkuutta toistuu jatkuvasti.

Epämääräinen nyrkki, käytetty tarkkaan muodon sijasta. Monet viittomat vaativat ulkona olevan peukalon, ojennetun etusormen tai erityisen erottelun, jonka nyrkki poistaa.

Löysät sormet, eivät ojennetut eivätkä taivutetut, jotka jättävät keskustelukumppanisi arvailemaan.

Käsi, joka rentoutuu liikkeen aikana, mikä muuttaa konfiguraation kesken matkan.

Kompensointirefleksi pahentaa ongelmaa. Tietoisena siitä, ettei tule ymmärretyksi, aloittelija laajentaa elettään, laajentaa liikettään ja nopeuttaa.

Epätarkka konfiguraatio, joka suoritetaan laajasti, pysyy epätarkkana, ja ylimääräinen liike lisää visuaalista kohinaa.

Pieni ja tarkka ele luetaan äärettömän paljon paremmin kuin laaja ja epätarkka ele.

Kaksi korjausta toimii.

Hidasta. Nopeus tulee itsestään, kun muoto on opittu, ei koskaan päinvastoin.

Kuvaa itseäsi, sitten vertaa kuva kuvalta demonstraatioon. Se on ainoa tapa nähdä oma kätesi, jota et havaitse oikein tuottaessasi sitä.

Viimeinen rauhoittava seikka: alueelliset vaihtelut ovat olemassa ja ovat normaaleja. Ehdottoman tarkkuuden tavoittelu on vähemmän tärkeää kuin tuotantosi johdonmukaisuus.

Yksin oppiminen ilman todellista harjoittelua

Tämä on vaikein virhe korjata, koska se ei johdu työn puutteesta vaan altistuksen puutteesta.

Voit oppia satoja viittomia itsenäisesti. Et voi oppia seuraamaan keskustelua ilman, että olet seurannut sitä.

Kolme asiaa saavutetaan vain todellisessa vaihdossa.

Nopeus. Syntyperäinen viittoja tuottaa rytmissä, joka ei vastaa opetusvideon rytmiä. Ero erillisen viittoman tunnistamisen ja jatkuvan virran seuraamisen välillä on huomattava.

Yksilölliset vaihtelut. Jokainen henkilö viittoo eri tavalla, kuten jokainen puhuu eri tavalla. Alueellinen aksentti, nopeus, laajuus, henkilökohtaiset tavat. Oppiminen yhdestä lähteestä tekee sinusta riippuvaisen tästä lähteestä.

Väärinkäsityksen hallinta. Osata pyytää toistoa, ilmoittaa, ettei ole ymmärtänyt, muotoilla uudelleen. Näitä taitoja oppii vain harjoittelemalla.

Toinen ilmiö uhkaa niitä, jotka oppivat yksin.

Tunnistat viittomia ilman, että voit tuottaa niitä. Videon edessä kaikki näyttää selkeältä. Henkilön edessä mikään ei tule mieleen.

Se on ero passiivisen muistin ja aktiivisen muistin välillä, ja vain harjoittelu muuntaa toisen toiseksi.

Useita tapoja on olemassa tämän altistuksen luomiseksi.

Paikalliset kuurojen yhdistykset, jotka järjestävät usein avoimia tapaamisia oppijoille.

Viittomakahvilat, epävirallisia hetkiä, jolloin viittojat ja aloittelijat vaihtavat ajatuksia ilman koulutuksellista kehystä.

Kurssit kuuron kouluttajan kanssa, jotka tuovat harjoittelun ja kulttuurisen pääsyn samanaikaisesti.

Verkkoryhmät ja videoneuvotteluvaihdot, hyödyllisiä, kun lähistöllä ei ole rakenteita.

Viimeinen asia, joka estää monia aloittelijoita: pelko virheiden tekemisestä.

Se on ymmärrettävää ja se on suurin este edistymiselle. Kuurojen yhteisö ottaa yleensä oppijat vastaan ystävällisesti, ja viittoja arvostaa paljon enemmän aloittelijaa, joka yrittää, kuin kuulevaa, joka ei uskalla.

Kallein virhe on olla viittomatta.

Johtopäätös: harjoittelu ennen täydellisyyttä

Aloittelijat etenevät hitaasti harvoin työn puutteen vuoksi. Se on melkein aina kysymys menetelmästä.

Tässä ovat viisi virhettä, joita kannattaa välttää:

  • Keskittyminen vain käsiin, vaikka kasvot kantavat kieliopin

  • Viittominen oman puhutun kielen järjestyksessä, sana sanalta

  • Yksittäisten viittomien opettelu ilman, että niitä koskaan yhdistetään lauseiksi

  • Konfiguraatioiden tarkkuuden laiminlyönti korvaamalla se laajuudella

  • Yksin oppiminen ilman, että koskaan harjoitellaan kuurojen kanssa

Näistä virheistä keskittyminen käsiin on kallein ja helpoin korjata. Katso kasvoja mieluummin kuin käsiä: sivunäkösi havaitsee viittomat paljon paremmin kuin kuvittelet, ja näin kokeneet viittojat toimivat.

Puhutun kielen järjestys vaatii enemmän tapojen muutosta kuin muistiponnistusta. Ajattele kuvina ennen viittomista, kysyen itseltäsi, mitä näyttäisit mieluummin kuin mitä sanoisit.

Yksittäiset viittomat antavat illuusion edistymisestä. Ota viisi viittomaa ja rakenna kymmenen lausetta niiden kanssa: muistat enemmän kuin oppimalla viisikymmentä erillistä viittomaa.

Konfiguraatioiden tarkkuus ei parane elettä laajentamalla. Pieni ja tarkka viittoma luetaan äärettömän paljon paremmin kuin laaja ja epätarkka viittoma. Hidasta, nopeus seuraa.

Todellisen harjoittelun puute on vaikein korjata, koska se ei riipu työstäsi vaan altistuksestasi. Paikalliset yhdistykset, viittomakahvilat, kurssit kuuron kouluttajan kanssa: mikään sovellus ei korvaa vaihtoa.

Viimeinen asia, joka on arvokkaampi kuin kaikki muut. Tulet tekemään virheitä, se on oppimisen mekanismi, ja kuurojen yhteisö ottaa yleensä aloittelijat vastaan ystävällisesti.

Kallein virhe on olla uskaltamatta viittoa.

Perustaitojen rakentamiseksi videodemonstratioiden avulla, sovellus Anna : Sign Language, joka on saatavilla osoitteessa annasignlanguage.com, opastaa aloittelijoita askel askeleelta.