Mikä on ero suomalaisen viittomakielen ja ASL:n välillä?

Monet olettavat, että ranskaksi viittova henkilö ymmärtäisi englanniksi viittovan henkilön. Tämä on väärin, ja ero on suurempi kuin kuvitellaan. Joten mikä ero on suomalaisen viittomakielen ja ASL:n välillä?

Ne ovat kaksi erillistä kieltä, yhtä erilaisia kuin ranska ja saksa. Suomalaisen viittomakielen viittoja ei ymmärrä spontaanisti ASL-viittojaa, ja päinvastoin.

Yllättävin asia koskee kuitenkin niiden historiaa. ASL polveutuu suoraan suomalaisesta viittomakielestä, Laurent Clercin kautta, joka oli ranskalainen kuuro opettaja, joka lähti Yhdysvaltoihin vuonna 1816 perustamaan ensimmäistä kuurojen koulua.

Kaksi vuosisataa eroa riitti luomaan kaksi itsenäistä kieltä, vaikka leksikaalinen sukulaisuus on edelleen näkyvissä tänään.

Kolme eroa muodostavat tämän eron.

Ensinnäkin käsialfabetti. Suomalainen viittomakieli käyttää kahta kättä joissakin kirjaimissa, kun taas ASL käyttää yhtä kättä koko aakkostossa.

Seuraavaksi sanasto. Huolimatta sukulaisuudestaan, merkittävä osa merkeistä eroaa täysin, ja jotkut identtiset merkit kantavat vastakkaisia merkityksiä.

Lopuksi kielioppi, joista jokaisella on omat sääntönsä sanajärjestyksestä, kasvojen ilmeistä ja tilan käytöstä.

Yksi asia on syytä huomata. Ei ole olemassa universaalia viittomakieltä, aivan kuten ei ole olemassa universaalia puhuttua kieltä.

Jos haluat oppia jompaakumpaa videoesitysten avulla, sovellus Anna: Sign Language, joka on saatavilla osoitteessa annasignlanguage.com, kattaa suomalaisen viittomakielen ja ASL:n.

Tässä artikkelissa käsittelemme jokaista eroa yksityiskohtaisesti.

Mikä on suomalaisen viittomakielen ja ASL:n yhteinen alkuperä?

Tarina alkaa Pariisista 1700-luvulla, ja se selittää, miksi kaksi meren erottamaa kieltä säilyttävät näkyvän sukulaisuuden.

Abbé de l'Épée perusti Pariisiin 1760-luvulla ensimmäisen julkisen koulun kuuroille lapsille. Hän ei keksinyt viittomakieltä: hän tarkkaili sitä, jota pariisilaiset kuurot jo käyttivät keskenään, ja otti sen käyttöön opetuskielenä.

Tämä päätös muutti kaiken. Kieli, joka oli aiemmin välitetty epävirallisesti, tuli rakenteelliseksi, opetetuksi ja levitetyksi.

Pariisin koulu koulutti sukupolvia kuuroja opettajia. Heidän joukossaan oli Laurent Clerc, itse kuuro ja loistava opettaja.

Vuonna 1816 amerikkalainen Thomas Hopkins Gallaudet tuli Eurooppaan etsimään menetelmää kuurojen lasten kouluttamiseen. Pettymyksen jälkeen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa menetelmät pidettiin salassa, hän matkusti Pariisiin.

Siellä hän tapasi Clercin ja vakuutti hänet lähtemään Yhdysvaltoihin.

Kaksi miestä perustivat vuonna 1817 Hartfordiin, Connecticutiin, ensimmäisen amerikkalaisen kuurojen koulun. Clerc opetti siellä ranskalaista viittomakieltä.

Siellä syntyi ASL, sekoituksena. Clercin tuoma suomalainen viittomakieli kohtasi jo käytössä olleet paikalliset merkit, erityisesti Martha's Vineyardin yhteisöissä, joissa perinnöllinen kuurous oli yleistä ja jossa oli kehittynyt oma viittomakieli.

Tästä kohtaamisesta syntyi uusi kieli.

Kaksi vuosisataa myöhemmin kielitieteilijät arvioivat, että merkittävä osa ASL:n sanastosta säilyttää sukulaisuuden suomalaisen viittomakielen kanssa. Riittävästi, jotta alkuperä on jäljitettävissä, mutta liian vähän mahdollistamaan keskinäistä ymmärrystä.

Mitkä ovat aakkosten erot suomalaisen viittomakielen ja ASL:n välillä?

Käsialfabetti, tai daktylografia, käytetään kirjoittamaan erisnimiä ja sanoja, joille ei ole vakiintunutta merkkiä. Tässä on, mikä erottaa kaksi järjestelmää.

Aakkosten vertailutaulukko

Kuten tämä taulukko osoittaa, näkyvin ero koskee käsien määrää. ASL:ää käytetään kokonaan yhdellä kädellä, kun taas suomalainen viittomakieli käyttää kahta kättä joissakin kirjaimissa.

Tällä erityispiirteellä on käytännön seuraus. ASL-viittoja voi kirjoittaa pitäen jotain toisessa kädessä, mitä suomalainen viittomakieli ei aina salli.

Yksi asia on syytä korostaa, koska se luo läheisyyden illuusion. Useat kirjaimet ovat identtisiä tai hyvin lähellä kahden aakkoston välillä, suora perintö yhteisestä alkuperästä.

Tämä osittainen samankaltaisuus johtaa harhaan. Muutaman kirjaimen tunnistaminen ei tarkoita ymmärtämistä, ja aloittelija saattaa luulla seuraavansa keskustelua, jota hän ei ymmärrä.

Myös käytön tiheys eroaa. ASL käyttää enemmän daktylografiaa, erityisesti lyhenteille ja englannista lainatuille sanoille, kun taas suomalainen viittomakieli suosii vakiintuneita merkkejä.

Mitkä ovat sanaston ja kieliopin erot?

Aakkosten lisäksi kaksi kieltä eroavat olennaisesti. Tässä ovat tärkeimmät erot.

Sanaston ja kieliopin vertailutaulukko

Kuten tämä taulukko osoittaa, kaksi kieltä jakavat rakenteellisia periaatteita jakamatta niiden sovellusta.

Kasvojen ilme havainnollistaa hyvin tätä harhaanjohtavaa läheisyyttä. Molemmissa kielissä sillä on kieliopillinen arvo: se merkitsee kysymyksiä, kieltämistä ja intensiteettiä. Tarkat konfiguraatiot eroavat kuitenkin, ja suomalaisen viittomakielen viittoja, joka soveltaa ASL:ssä refleksiään, tuottaa väärin tulkittuja lauseita.

Tilan käyttö toimii samoin. Molemmat kielet sijoittavat henkilöt ja esineet viittojan eteen tilaan, mekanismi, jolla ei ole vastinetta puhutuissa kielissä. Käyttökonventiot kuitenkin vaihtelevat.

Merkkien järjestys on oppijalle hämmentävin ero. Suomalainen viittomakieli suosii rakennetta, jossa teema asetetaan ennen kommenttia, kun taas ASL noudattaa useammin englannin kaltaista järjestystä.

Yksi asia vaatii erityistä huomiota. Jotkut identtiset merkit kantavat eri merkityksiä, mikä aiheuttaa todellisia väärinkäsityksiä kahden kielen viittojien välillä.

Voiko ASL:ää ymmärtää, jos tuntee suomalaisen viittomakielen?

Ei, ei spontaanisti. Tunnistat yksittäisiä elementtejä, mutta et seuraa keskustelua.

Oikein vertailu on ranskan ja italian välillä. Kaksi kieltä, jotka ovat peräisin yhteisestä juuresta, osittain samankaltaisella sanastolla, ja keskinäinen ymmärrys, joka pysyy illusorisena.

Mitä tunnistat, kuuluu kolmeen kategoriaan.

Muutamat perityt merkit yhteisestä alkuperästä, riittävän lähellä tunnistettaviksi.

Useat aakkosten kirjaimet, koska molemmat daktylografiat jakavat konfiguraatioita.

Rakenteelliset mekanismit, eli tilan käyttö, kasvojen ilmeen rooli ja luokittelijoiden logiikka.

Tämä viimeinen kohta on todellinen etu, ja se selittää, miksi suomalaisen viittomakielen viittoja oppii ASL:n nopeammin kuin kuuleva aloittelija.

Hallinnoit jo visuaalista modaliteettia. Silmäsi lukee liikettä, kätesi tuottavat tarkkoja konfiguraatioita, ja ymmärrät, että kieli voi järjestää merkityksen tilassa.

Nämä taidot eivät siirry kahden puhutun kielen välillä. Ne siirtyvät kokonaan täällä.

Mikä estää ymmärrystä, on kuitenkin enemmistö.

Sanasto eroaa merkittävässä osassa yleistä sanastoa. Kieliopilliset rakenteet eivät ole päällekkäisiä. Ja väärät ystävät ovat olemassa, identtisillä merkeillä on eri merkityksiä.

Varoitus on syytä antaa. Osittainen tunnistaminen luo erityisen harhaanjohtavan ymmärryksen illuusion.

Tunnistat muutaman merkin, rekonstruoit todennäköisen merkityksen ja erehdyt. Tämä ilmiö koskee erityisesti keskitason oppijoita, jotka ovat riittävän edistyneitä tunnistamaan mutta eivät riittävän tarkistamaan.

Muista periaate: yhteinen alkuperä nopeuttaa oppimista, mutta ei korvaa sitä.

Johtopäätös: kaksi sukulaiskieltä mutta erillistä

Suomalainen viittomakieli ja ASL ovat kaksi erillistä kieltä, yhtä erilaisia kuin ranska ja saksa. Yhden kielen viittoja ei ymmärrä spontaanisti toisen kielen viittojaa.

Niiden historia selittää kuitenkin niiden sukulaisuuden. ASL polveutuu suoraan suomalaisesta viittomakielestä, Laurent Clercin kautta, joka oli ranskalainen kuuro opettaja, joka lähti Yhdysvaltoihin vuonna 1816 Thomas Hopkins Gallaudetin kanssa perustamaan ensimmäistä amerikkalaista kuurojen koulua.

Kielen, jonka hän toi mukanaan, ja jo käytössä olleiden paikallisten merkkien kohtaamisesta syntyi uusi kieli. Kaksi vuosisataa riitti tekemään siitä itsenäisen.

Muista kolme pääeroa.

Ensinnäkin aakkoset. ASL:ää käytetään kokonaan yhdellä kädellä, suomalainen viittomakieli käyttää kahta kättä joissakin kirjaimissa. Useat konfiguraatiot pysyvät identtisinä, yhteisen alkuperän perintönä.

Seuraavaksi sanasto, joka eroaa merkittävässä osassa yleistä sanastoa. Jotkut identtiset merkit kantavat jopa eri merkityksiä, mikä aiheuttaa todellisia väärinkäsityksiä.

Lopuksi kielioppi. Kaksi kieltä jakavat rakenteellisia periaatteita, kuten kieliopillisen kasvojen ilmeen ja tilan käytön, jakamatta niiden sovelluksen konventioita.

Keskinäisen ymmärryksen osalta vastaus on selvä: tunnistat yksittäisiä elementtejä, mutta et seuraa keskustelua. Ja tämä osittainen tunnistaminen luo erityisen harhaanjohtavan ymmärryksen illuusion.

Hyvä uutinen lopuksi. Suomalaisen viittomakielen viittoja oppii ASL:n huomattavasti nopeammin kuin kuuleva aloittelija, koska visuaalinen modaliteetti on jo hallussa. Silmäsi lukee liikettä, kätesi tuottavat tarkkoja konfiguraatioita, ja ymmärrät, että kieli voi järjestää merkityksen tilassa.

Nämä taidot siirtyvät kokonaan, mikä ei koskaan tapahdu kahden puhutun kielen välillä.